Kirje 16-vuotiaalle minulle

Hei,

minä täällä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin sinä. Mutta monia ja taas monia vuosia vanhempana, ja ehkä vähän viisaampanakin. En tiedä missä vaiheessa kuudettatoista ikävuottasi saat tämän kirjeeni, joten anteeksi jos kirjoitan asioista jotka ovat jo ehtineet sinulle tapahtua. En tiedä mistä aloittaisin. On niin paljon asioita, jotka haluaisin sinun tietävän jotta osaisit varautua elämässäsi tapahtuviin käänteisiin. On niin paljon hyviä (ja huonojakin) neuvoja, jotka haluaisin sinulle antaa joiden avulla sinun olisi ehkä helpompi tallata elämääsi eteenpäin. Toisaalta, sinua on kyllä turha alkaa neuvomaan, koska olet jo pienestä asti ollut kovin vahvatahtoinen ja määrätietoinen ihminen joka ainakin luulee tietävänsä mitä haluaa ja mitä ei, eivätkä nämä luonteenpiirteet tule sinusta katoamaan. Ne vain muuttuvat kun sinä vuosien kuluessa teini-iän uhmasi laantuu ja kasvat aikuiseksi. Laske siis hetkeksi se teini-ikäisen uhmasi, lue tämä kirjeeni avoimin mielin, se on sinun päätettävissäsi uskotko minua vaiko et.

Aloitan vaikka perheestäsi. Siitä uusioperhehelvetistä josta olet joko päässyt pois, tai jonka kanssa asut edelleen. Tiedätkö, ei se sinun isäsi niin paha ihminen ole kuin kuvittelet. Hän on vain niin sanotusti perinteinen suomalainen mies, joka ei juurikaan puhu asioista, eikä varsinkaan tunteistaan, koska ei yksinkertaisesti osaa. Ei hän kiellä sinua tai aseta sinulle rajoja siksi että haluaisi tieten tahtoen olla sinulle vittumainen, vaan koska hän välittää sinusta (vaikka ei sitä ääneen sanokaan), ja haluaa että sinusta kasvaisi kunnollinen kansalainen sen sijaan että päädyt perheesi ja luultavasti koko sukusi mustaksi lampaaksi. Kunpa ymmärtäisit tämän jo nyt, etkä vasta siinä vaiheessa kun suurten vaikeuksien jälkeen löydätte yhteisen sävelen. Hänen kanssaan kyllä tulee toimeen jos vain haluaa, toki hänessä ne omat vikansa ja puutteensa on jotka siitä tekevät vähän hankalaa, niin kuin jokaisessa ihmisessä - myös sinussa. Sekin toki tekee sen yhteisen sävelen löytämisestä vaikeaa, että olette molemmat yhtä jääräpäisiä ja uppiniskaisia.

Syytät edelleen jollakin tasolla äitisi ja isäsi erosta itseäsi, luulet että jos olisit ollut vähän parempi lapsi, he olisivat vielä yhdessä. Toki järjen tasolla tiedät ettei se ole niin, vanhempasi erosivat ihan muista syistä, ja hyvä niin, koska ei sitä riitelyä olisi enään kauaa jaksanut kukaan kuunnella. Olet edelleen katkera siitä ettei asioista puhuttu aikaan niiden oikeilla nimillä, äläkä turhaan odota tätä tapahtuvaksi kovin pian - se tapahtui vasta yli kymmenen vuotta vanhempiesi eron jälkeen, tosin isäsi kanssa et näistä asioista ole kovin syvällistä keskustelua käynyt, ja tuskinpa tulet täällä tulevaisuudessakaan kovin äkkiä käymään. Täällä tulevaisuudessa sinua harmittaa edelleen se, että olet niin etäinen siskojesi kanssa mutta se on asia jolle vain sinä voit tehdä jotakin. Et enään ole kovinkaan katkera siitä, minkälaisen uuden onnen isäsi löysi, koska et joudu äitipuolesi kanssa enään saman katon alla asumaan. Se on kuitenkin hatunnoston arvoinen suoritus että kykenit elämään sen ihmisen kanssa kuusi vuotta saman katon alla niin, että viiteen ja puoleen vuoteen ette olleet missään väleissä, ettekä ole vielä tänä päivänäkään. Tämäkin asia on opettanut sinulle jotakin - tiedät minkälaisen perheen haluat ja minkälaista et halua, uusioperheesi kanssa saman katon alla eletty elämä on tulevaisuuttasi ajatellen antanut erittäin paljon tietoa siitä minkälaisessa perheessä sinä et halua elämääsi elää. Haluat perheen jossa sen jokainen jäsen on tasa-arvoinen perheenjäsen, eikä niin että toiset ovat arvokkaampia ja tärkeämpiä kuin toiset. Tästäkin elämässäsi kuluneesta ajanjaksosta sinulle tulee jäämään sen hyödyllisen tiedon lisäksi harvinaisen pahanmakuinen jälkimaku suuhun, mutta lohduttaudu sillä että selvisit suunnilleen selväjärkisenä siitäkin ajasta.

Jos olet luullut, että elämäsi on tähän asti ollut hankalaa, hei kuule - ei se siitä. Toisin sanoen, elämäsi vaikeimmat ajat ovat vielä edessä päin. Olet päässyt opiskelemaan unelma-ammattiasi, mutta valitettavasti minä joudun kertomaan että sinä joudut siitä haaveestasi luopumaan, terveytesi takia. Tämä harmittaa sinua vielä täällä tulevaisuudessakin, mutta paska selkäsi ja allergisoitumisesi ovat asioita joille sinä et voi mitään. Älä huoli, et sinä vielä täällä tulevaisuudessakaan ole ihan varma siitä mikä sinusta tulee isona kun siitä haaveammatistasi jouduit luopumaan. En tiedä oletko jo tämän kirjeen saapuessa kohdannut sen ihmisen, jonka luulet olevan se elämäsi rakkaus. Oletan että olet. Ei hän ole se. Ei mitään sinne päinkään. Luulet parisuhteenne olevan normaali, mutta ei se ole ollut sitä missään vaiheessa. Sinä tulet menemään niin pitkälle pitääksesi tästä miehestä kiinni, että pakkaat vähäisen omaisuutesi isäsi luota ja muutat sen miehen kanssa saman katon alle asumaan. Tämän jälkeen asiasi lähtevät vielä lujempaan alamäkeen kuin aiemmin. Mies tulee muuttumaan, mutta ei parempaan suuntaan. Hän näyttää sinä yhtenä iltana luonteensa pimeän puolen sinulle. Sinä iltana, kun hän tönäisee sinua juotuaan itsensä jälleen kerran mukavaksi. Kuningas Alkoholi vie sitä miestä, etkä sinä voi sille asialle mitään. Luulet sen olevan ihan normaalia, mutta ei se ole. Annat sen tönäisyn anteeksi, koska mies on sitten seuraavana päivänä niiiiin pahoillaan, vannoo ettei se toistu, ja sinä uskot. Sinä annat anteeksi, koska mies on henkistä väkivaltaa käyttäen onnistunut kietomaan sinut pikkusormensa ympärille ja alistanut sinut sinne missä sinun hänen mielestään kuuluu ollakin, nyrkin ja hellan väliin.

Sinä et tilannettasi tajua. etkä tule hetkeen tajuamaan. Mies tulee eristämään sinut ystävistäsi, perheestäsi, ihan kaikista ihmisistä, jollei ole jo eristänyt. Hän haukkuu sinua murentaaksesi itsetuntosi jonka hän hautaa syvälle maanpinnan alapuolelle. Miksikö? Jotta luulet, että se on totta kun mies sanoo ettet sinä kelpaa kenellekään muulle, koska olet tyhmä ja ruma ja ihan kaikkea siltä väliltä. Se fyysinen väkivalta ei tule päättymään siihen ensimmäiseen tönäisyyn. Päinvastoin, se tulee vain pahenemaan, ja sinun lisäksesi hänen raivonsa saa tuntea myös irtain omaisuutesi ja kotinne yleensäkin. Mies ei koskaan lyö kasvoihin, tai muuallekaan näkyvälle paikalle. Opit piilottelemaan mustelmiasi. Häpeät itseäsi, koska luulet miehen hakkaamisen olevan sinun syytäsi. Tilanne menee siihen, että on ihan sama väitätkö sinä sille miehelle vastaan, oletko samaa mieltä tai olet hiljaa hänen möykätessään, lopputulos on aina sama - sinä otat surutta turpaasi. Alistut ottamaan jokaisen iskun vastaan, koska luulet ansainneesi ne. Tulet huomaamaan myös sen, että sillä miehellä alkaa napsumaan päässä myös ihan selvinpäinkin. Tämäkään ei herätä sinua tajuamaan tosiasioita, koska kaikesta huolimatta sinä rakastat sitä miestä. Jäät siihen suhteeseen koska luulet sellaisen parisuhteen olevan normaalia kun et sinä muustakaan tiedä, onhan mies ensimmäinen "oikea" poikaystäväsi. Sinä luulet, että mies vielä muuttuu niin kuin on luvannut. Voisinpa sanoa että muuttuu. Sen sijaan sinä muutut, huomaat että jossakin vaiheessa sinua ällöttää sen miehen passaaminen kun hän kolmen päivän dokaamisen jälkeen makaa pahalle haisevana ja krapulaisena sohvalla valittaen pahaa oloaan ja oikeuttaa käytöksensä sillä että hän on omien sanojensa mukaan "ollut niin päissään", eikä hän muka enään muista mitä on tehnyt. Anteeksipyytäminenkin alkaa unohtumaan, mies sanoo ettei ole tehnyt sellaista mitä ei muista tehneensä ja väittää sinun valehtelevan. Kaikista paras tekosyy miehen käytökseen tulee hänen lähisukulaiseltaan joka tokaisee sinun olevan niin veemäinen ämmä että on ihan oikein että saat selkääsi.

Sinun elämäsi tulee muuttumaan kertaheitolla, siihen riittää yksi käynti neuvolassa. Kyllä, neuvolassa. Saat itse päätellä mitä se sitten tarkoittaa, mutta sanotaanko näin että sinulla menevät asiat (viimeinkin) oikeaan tärkeysjärjestykseen. Tulet huomaamaan, että bilettäminen, ryyppääminen ja kaikki muukin resuaminen menettävät merkityksensä, kun sinulla on elämässäsi jotakin paljon, paljon tärkeämpää. Et sinä mikään varsinainen oman napasi tuijottelija ole ollut koskaan, mutta elämässäsi tapahtuvan mullistuksen myötä sinä ja sinun ajatusmaailmasi tulevat muuttumaan radikaalisti kunhan lakkaat sen vastaan pyristelemisen ja ymmärrät tosiasiat. Tämä elämässäsi tapahtuva mullistus antaa lopultakin sinulle tarpeeksi voimaa ja uskallusta nousta sitä miestä vastaan. Se mullistus antaa viimeinkin syyn lähteä paskasta parisuhteestasi. Sinä ajattelet, että sinulla ei juurikaan ole väliä, mutta nyt mukana on täysin viaton osapuoli joka ei ansaitse samaa kuin sinä. Kun hyväksyt tosiasiat ja viimeinkin ymmärrät asioiden todellisen laidan, sinä pakkaat tavarasi ja lähdet. Sinä lähdit ehkä vähän liian myöhään, mutta lähdit kuitenkin ja hyvä niin. Tämänkin ajanjakson elämästäsi sinä tulet muistamaan mitä luultavimmin lopun ikääsi, siitä ajanjaksosta jää elinikäiset arvet jotka vaikuttavat elämääsi vielä tänäkin päivänä ja tulevat vaikuttamaan jatkossakin. Sinä et unohda, mutta jotkut unohtavat ja saattavat väittää sinun puhuvan sujuvaa paskaa siitä miten asiat ovat menneet. Minun neuvoni on se, että on pääasia että sinä itse ja sinun läheisesi tietävät miten asiat ovat olleet ja menneet, muulla ei ole mitään väliä.

Tässä kohtaa toivoisin niin kovasti voivani sanoa, että vastoinkäymisesi ovat ohi ja elämäsi tulee olemaan ihanaa, helppoa ja ongelmatonta. Mutta kun en voi. Tulet kohtaamaan vielä monia vastoinkäymisiä ja pettymyksiä jatkossakin. Voin kuitenkin sanoa, että ne eivät ole niin pahoja kuin ne joita tulet kokemaan seuraavan parin vuoden aikana. Sanoin, että haluan antaa sinulle neuvoja joiden avulla elämäsi olisi helpompaa. Opettele rakastamaan itseäsi, koska jos et rakasta itseäsi, et voi rakastaa ketään muutakaan eikä kukaan voi rakastaa sinua. Opettele ajattelemaan niin, että sinä olet yhtä arvokas ihminen kuin kuka tahansa. Opettele ajattelemaan välillä myös itseäsi sen sijaan että muiden hyvinvointi menee aina sinun edellesi, luovu siitä ajattelutavastasi että kunhan muut istuvat mukavasti, sinä voit kyllä seistä. Opettele sanomaan välillä se maaginen sana, "ei". Opettele antamaan periksi ajoissa. Opettele hyväksymään se tosiasia, ettet sinä voi rakkaudella parantaa ketään vaikka kuinka rakastaisit tai haluaisit. Opettele olemaan vähän vähemmän sinisilmäinen ja naiivi. Opettele ajattelemaan niin, että aina ei tarvitse pärjätä yksin vaan on ihan ookoo pyytää ja ottaa apua vastaan. Siinä ehkä ne tärkeimmät neuvot jotka haluan sinulle antaa. Sinä tulet tekemään virheitä ja vääriä ratkaisuja. Minä en aio sanoa, että älä tee niitä. Minä en aio sanoa niin koska jos sinä et olisi tehnyt niitä virheitä ja vääriä ratkaisuja, minusta ei olisi tullut tällaista. Minä olen oppinut niistä asioista paljon, enkä olisi tällainen kuin olen sen takia, että ne virheet ja väärät ratkaisut on tehty joten minun täytyy varmaankin kiittää sinua.

Tässä ei ole kaikki mitä haluaisin sinulle kertoa, mutta kerroin ne tärkeimmät asiat, uskot sinä ne tai et. Tämän tulevaisuuden minäsi täytyy nyt lähteä töihin, jatka sinä sitä mitä ikinä olitkaan tekemässä.

Rakkaudella,
sinä, minä tai miten se nyt pitääkin sanoa.